Kirjoittaessa kiinnostus herää

Pää-, sivu- ja korvavaikutuksia

Kirjoittamisessa on jännä sivuvaikutus. Sitä kun kirjoittaa jotain asiapitoiseen suuntaan, niin sitä samalla tulee pohdittua että onkohan näin. Sitten sitä menee lukemaan aiheesta ja tulee uusia asioita. Jotka kenties johtavat uusiin lukemisiin. No, tunnustan, minun tiedonjanoani kattaa monesti juutuubin videot. Tai että saa vähän kuvan mitä aiheesta ollaan mieltä sellaisen mielestä joka yleensä aiheita pohtii harrastus- ja rahanansaintamielessä. Toki herkästi tämä voi johtaa, jos kuvittelee opettelevansa asioita, tutorialhelliin joka on toinen sana rabitholelle johon herkkä mieli voi myös herkästi päätyä. Ja tämä päätyy ettei synny mitään. Tieto lisää tuskaa, puolitieto kaksinkertaistaa sen. Saa lainata. Olen meinaan kokemusasiantuntuja. Ja ainoa miten tästä pääsee eroon on tekoäly. Niin. Tekoäly auttaa taas tuottamisen kaninkoloon, mutta siis jo parempaan suuntaan - ajatusmaailma pääsee kohdistumaan oikeampaan suuntaan. Tutorialhell on vahva huume ja siihen auttaa vain vahvempi, mutta hieman oikeammansuuntainen.

Piti kirjoittamani

Olen nyt pyörinyt severi- ja läppärisoftwaren pauloissa taas pari päivää. Ilokseni algoritmit ovat tarjonneet minulle myös windows11:n kuolemaa perustelevia videoita ja se on aina mannaa oikeammalle, paremman maun omaavalle mielelle. Itse muistan viitanneeni lyhesti mutta taidokkaasti tähän. Muistaakseni. No, ihmisiä ja pällejä yhdistää se että mielikuvat on vahvoja ja vaikeita muuttaa. Muuten yhteneväisyyttä ei löydykään kuin ehkä satunnaisesti toistuvat flunssat.

Olenpa nyt ajatellut että Kotiserveriin parasta voisi olla immutable-tyyppinen ratkaisu ja kenties cockpit. Olisiko se ultimate viritys pystyssäpysyväisyyden ja resurssikulutuksen nimissä. Kun oikeastihan niitä palveluja ei niin paljon tarttee, mutta kiva olisi seurata miten palvelut pyörii. Immutable serveri olisi sitten Susen MicroOS. Katselen tässä samalla Fedora serverille tehtyä ratkaisua ja muistikuva lienisi myös että sielläkin taisi olla vastaavaa. Tosin Fedora tarjoaa tuoreita paketteja. Jos ajattelee että immutable -tyyppisen distron joutuu myös käynnistämään uudestaan kun haluaa sen olla ajan tasalla, niin miksipä ei sitten käynnistäisi tätä toistakin. Automaattisestihan se menee. Tai menee ja menee. Nytkin avasin taas uusimpaan versioon päiviteyn Openmediavaultin ja melkein 50 päivitystä siellä. Tietenkin jos twiikkaisin laittamaani automaattikäynnistintä vähän useimmin niin voisi tuonkin unohtaa. Laitoin nyt tämän päivityksen muistiin ja jospa sitä uptimea käväisisi katsomassa vaikka kuun lopussa ja kuukauden päästä että onko muutoksia.

Tosin tuossa katsomassani ohjeessa puhutaan ZFS:stä ja mirroreista että tiedä häntä. Mirroreita eli levyn kopiointia toiselle levylle en saa aikaan kun ei ole niin isoja tai monia levyjä (tai lieneekö edes tarpeita). Eli tarviin vaan jouhevan distron ja cockpitin kokeiluun. Tietenin jos menen vilaisemaan jotain truenas tai uptime tai muuta videota niin lahdoon päähäni voi tulla uusia mielikuvia mikä on hyvää.

Pohdin myös Immiciä kuville. Se tarkottaisi että pitäisi olla laite jossa olisi kovaa levyä tarpeeksi. Sellainen olisi nyt tuo OMV laite. Immicin saisi kyllä myös OMV:lle. Täytyy pohtia.

Microsoft Surface 5

Uuden M.2-levyn vaihtaminen SL5 oli kuin keskisormen näyttöä applelle. Neljä ruuvia auki ja mageneteilla kiinni oleva yläkansi. Kovon vaihto ja kiinni. Ruuvin piti olla T5 mutta T6 avasi sen hyvin ja laittoi myös kiinni. Ainoastaan jalustakumit eivät olleet uudelleenkäytettäviä enää ja yksi jo puuttuikin.

Niri

Sain Applen Omarchyyn asennettua Nirin suht kivuttomasti ja Nirimäisesti se toimikin. Kenties sen saisi vaihdettua kokonaan.

SL5:seen uudelle levylle asensin CachyOS:in. Tosin myös Hyprlandin ja Cosmicin. Sain asennettua myös Surface-kernelin, Sertificatin laitto meni vähän puolivillaisesti. Harmillisesti siinä kävi vähän kun niin kun asentelee useita desktoppeja samaan distroon että säädöt menee sekaisin. Ei kiva, ei puhdasta. Ja asiat toimii ja ei toimi. Toki puhumattakaan että Niri pitäisi säätää loppuun.

Kieltämättä Atomic/immutable pohjaiset distrot jäivät mieleen vakaudentunteellaan. Bluefin oli kaunis Gnome jossa oli tehty kaikki ne muutokset joita olisin itsekin tehnyt + enemmän + kivat taustakuvat + brew jolla asentaa ohjelmia niin kuin on tottunut. Ja toki flatpakit päälle. Minulla ei ole flatpakista paljon eikä myöskään pahaa sanottavaa. Jos ne on rakennettu siinä systeemissä toimivaksi niin hyvinhän ne toimii. Sama Bazzitella. Ja siinä oli mukana SL5:lle ajurit suoraan. Aika hyvä läppärille joka kulkee mukana ja jossa on pieni näyttö jonka kanssa rupeaa nopeasti hatuttaa jos joutuu säätään varsinkaan kun ei ole kaksitehosilmälaseja :)

Ajattelenpa nyt näin. Kokeilen tätä läppärin olemassa olevaa distrokoostetta nyt hetken, sitten ehkä asennan vain nirin ja opettelen sen säädöt. Ja jos en ole vakuuttunut niin sitten vaan Bazzite siihen ja kovaa ajoa. Bazzite kun on vielä KDE-pohjainen niin siitä saa sellaisen minkä haluaa, kevyesti ja helposti. Toki se on mennyt aina sekaisin, mutta tässähän sai palautettua helposti takaisin edelliseen tilaan.

Tälläisiä pohdintoja.

Edit: Anteeksi kirjoitusvirheet. Yritän olla välittämättä niistä, mutta "enään" oli pakko tulla korjaamaan. Se kun ei ole kirjoitusvirhe vaan aivomätää.